Moottorivarjoliito lajiesittely
|
|
Moottorivarjoliidin näyttää tälläiseltä ja videosta näkee erittäin hyvin moottorivarjoliidon lento-ominaisuudet, jossa korostuu pieni ilmanopeus ja ketterä ohjattavuus.
• Moottorivarjoliito kuuluu varjoliidon alalajiin, joten siksi näin aluksi muutama sana itse varjoliidosta ilman moottoria.
• Varjoliito on Suomessa uusi ja kovimmin kasvava ilmailumuoto. Varjoliito on myös kevein tapa harrastaa ilmailua.
Alppimaissa ja Etelä-Euroopassa varjoliitimillä on lennetty jo vuosia ja sielä Varjoliitimellä lähdetään lentoon yleinsä vuorilta, kun taas meillä Suomessa varjoliidin hinataan autolla tms. ilmaan noin 500 metrin korkeuteen esimerkiksi lentokentällä, jonka jälkeen irtaudutaan vetonarusta ja lähdetään lentämään ja hakemaan nousevia ilmavirtauksia (termiikkejä), jonka avulla tavallinen hinattava varjoliidin pysyy ilmassa.
• Varjoliidin muistuttaa ulkonäkönsä puolesta laskuvarjohyppääjien liitovarjoa, mutta varjot eroavat rakenteensa puolesta suuresti, koska varjoliidin on selkeästi “loppuunsa viritetty” siipi, eli liidin, jonka liitoluku (tarkoittaa sitä, kuinka pitkälle ilma-alus liitää yhtä korkeusyksikköä kohti. Kun ilma-alus liitää yhden kilometrin korkeudelta 9 kilometrin matkan, joten sen liitoluku on 9 ) on keskimäärin noin 8,5 .
• Etelän rantakohteista tutut pallomaiset vetovarjot, joita vedetään veneen perässä eivät ole varjoliitimiä, vaan vetovarjoja. Varjoliitoa voi myös harrastaa rinnetuulessa, eli tällöin rinne toimii tuulen ohjaajana, joka muuttaa tuulen suunnan ylös päin rinteen muotoisesti, eli nouseva ilmavirtaus saadaan näin aikaan.
• Varjoliidintä ohjataan jarruilla ja painopistettä siirtämällä. Lentoonlähdöt ja laskut tapahtuvat omin jaloin (paitsi moottorivarjoliidossa löytyy myös MOVA-”traikkeja”, joilla lähdetään lentoon pyörillä).
• Varjoliitoon tarvitaan lupakirja/kelpoisuustodistus, joten täällä Suomessa tähän löytyy oma koulutusjärjestelmä, joka on nimeltään Para-Pro. Tästä tulee myös nimilyhenne “kelpparin” luokituksen, jotka menevät PP2-PP5 välillä, (PP1 = para pro 1 saadaan jo ensimmäisten matalien “harjotteluhinauksien” jälkeen, joka kuitenkaan ei anna lupaa vielä lentää varjoliidintä Suomessa laillisesti), joilla saadaan itsenäisesti lentää varjoliidintä kelpoisuusluokan rajoituksien mukaan.
• Ennen vaadittiin, että olet saavuttanut PP3 kelpoisuustason (vaatii = 90kpl korkeita lentoja varjoliitimellä), että pääset pääset harjoittelemaan moottorivarjoliitämistä, et ennen. Tämä tarkoitti sitä, että täällä Suomessa joutui yleinsä lentämään “vapaalla” varjoliitimellä 2-lentokautta/vuotta (siis yleinsä… jos sattuu hyvät lentokelit ja on erittäin aktiivinen lentäjä, niin mahdollisuus on tietysti 1-lentokauden jälkeenkin, joskin hyvinkin voi mennä jopa 3-4 vuottakin) , ennen kuin pääsit harjoittelemaan moottorivarjoliitoa.
• Tämän koulutustavan takia moottorivarjoliidin oli selkeesti kytköksissä vapaaseen varjoliitoon, eli jokainen moottori- varjoliitäjä on myös tavallisen vapaan varjoliitäjä, jonka takia täällä Suomessa on vuoden 2008 ennen valmistuneilla moottori- varjoliitäjillä erittäin hyvä kokemus termisessä ja möykkysessä kelissä lentämisestä ja siiven hallinta on opittu hyvin, jo ennen moottorilentämisen opetukseen siirtymistä.
• Nyt onneksi koulutusjärjestelmä on helpottumassa hieman moottorivarjoliitäjälle, eli vuoden 2009 OPS- uudistuksen jälkeen Moottorivarjoliitoa voidaan alkaa opiskelamaan jo PP2- kelpoisuustodistuksen jälkeen, eli vaatimustaso on palaamassa siihen samaan, mitä se oli aikoonaan ennen kuin se muutettiin PP3- vaatimustasoon.
• Nyt kun perusteet ovat selvillä, miten moottorivarjoliitimen pariin joudutaan/päästään onkin vuoro hieman valoittaa itse… moottorivarjoliitoa (lyhennettynä MOVA).
• Moottorivarjoliidossa moottorilla pidetään varjoliidin ilmassa, vaikka nousevia ilmavirtauksia (termiikkejä) ei olisikaan. Moottorin voimalla varjoliitimellä voidaan lähteä lentoon ilman hinausta ja voit näin ollen päästä ilmaan lentämään ilman muiden apua. Lentoonlähtö tapahtuu moottorivarjoliitimellä aina vastatuuleen ja siten, että varjoliidin levitetään maahaan määrätyllä tavalla auki ja tämän jälkeen lentäjä kytkee lähtövalmiiseen moottorivaljaisiin varjoliitimen kantohihnat, jotka kiinnitetään karabiineillä. Tämän jälkeen lentäjä juoksee vastatuuleen eteenpäin, joilloin varjo nousee takaata lentäjän päälle.
Kun varjo on lentokykyisenä hyvin päällä painetaan varjoliitomoottorin kaasu täysille, jolloin muutaman juoksuaskeleen jälkeen moottorivarjoliidin nousee ilmaan ja näin päästään ilmaan.
Toinen tapa on lähteä niin sanotulla rististartilla , jossa varjo vedetään päälle lentäjän ollessa selin juoksusuuntaan. MOVA:lla lentoonlähtö ei kuitenkaan ole niin helppoa miltä se näyttää, mutta sen normaali ihminen kyllä oppii, vaikka siinä pitää tehdä monta asiaa yhtä-aikaa.
• Moottorivarjoliitimellä voidaan operoida myös pyöriltä, eli välttämättä ei tarvitse startata juosten, vaan MOVA-”traikilla” nousu ja lasku tapahtuu pyörillä. Tällä hetkellä moottorivarjoliidin traikkeja ei ole Suomessa kovinkaan paljon, mutta tämä tulee varmasti muuttumaan tulevaisuudessa.
• “Lentokenttänä” moottorivarjoliitimelle voi olla ihan oikea lentokenttä tai pelto tai joku muu vastaava aukea paikka. Esimerkiksi jalkapallokenttä kävisi vallan mainiosti “lentokentäksi” sen kokonsa puolesta.
• Moottorivarjoliitimellä lennetään yleisten ilmailusääntöjen mukaan ja yleinen ilmatila on tälle harrastukselle valvomaton ilmatila (esim. G), jossa ei tarvitse olla lennonjohtoon tai muihin ilmailijoihin radiolla yhteydessä, mutta tietysti lennonjohdon alaista lentämistä myös valvotussa ilmatilassa lentämistä harrastetaan ja mikään ei estä sitä, kunhan moottorivarjoliidin on varustettu tarvittavalla radiolla ja muilla vaadittavilla laitteilla.
• Moottorivarjoliitimellä voidaan lentää helposti jopa 3000 metrin korkeuteen asti tai ylikin (mailmanennätyskorkeus on yli 6000 metriä) ja sen maximi ilmanopeus on noin 40-68kmh riippuen itse varjoliitimen ominaisuudesta. Moottorivarjoliitimen nopeus ei riipu itse moottorista vaan paramoottori ainoastaan nostaa moottorivarjoliitimen korkeutta, eli vaikuttaa vajoomis/nousu nopeuteen, ei itse ilmanopeuteen, sen määrää varjoliitimen ominaisuudet ja pilotin painosuhde varjoliitimen kokoon. Normaalisti moottorivarjoliidin nousee noin 1-3 metriä sekunnissa riippuen moottorin työntövoimasta ja se vie noin 2-5 litraa tunnissa kaksitahti bensaa, eli kun paramoottori on yleinsä varustettu vakiona 8-14 litran bensatankeilla on toiminta/ lentoaika noin 2-4 tuntia. Suomessa ollaan lennetty pelkällä moottorin voimalla yli 300km matkoja ja mailmanennätys on yli 1100km ja matkanopeus (maanopeutena = ilmanopeus +/- tuulennopeus) voi hyvinkin olla yli 70km/h, eli aika hitaasti etenetään, mutta siinä juuri onkin moottorivarjoliitimen hyvyys, sen hiljaisen ilmanopeuden vuoksi.
• Moottorivarjoliitimellä voidaan lentää noin 20-25kmh ilmanopeutta hitaanmillaan, ennen kuin se sakkaa. Tämä hidas ilmanopeus tekeekin moottorivarjoliitimestä helpon laskeduttuvan moniin pieniin paikkoihin ja muutenkin mootorivarjoliitimen hallittavuus pienissä paikoissa on hitaan ilmanopeuden vuoksi selkeesti helpompaa, kuin monilla muilla liitimillä tai kiinteillä siivillä varustetuissa ilma-aluksissa. Moottorivarjoliidin onkin melkeen yhtä kätevä pienissä paikoissa, kuin helikopteri varauksin.
• Moottorivarjoliidin on kuitenkin erittäin sääherkkä, eli paras lentosää löytyykin aurinkoisina kesäiltoina kun tuuli on nollassa, eli täysin tyyni. Kuitenkin jos tuulennopeus on yli 9m/s on moottorivarjoliidin väärä ilma-alus lentämiseen, eli silloin tuulen nopeus on liian iso ja itse pidän 5m/s tuulta rajana mukavalle kelille lentää. Kuitenkin mailmalla on muutamat lennelly paramoottorilla speed - varjo liitimenä kovassakin tuulessa, koska speed varjo toimii pienen kokonsakin takia vielä kovissakin tuulissa, joskin pieniä speed varjoja ei ole oikeasti tarkoitettu moottorivarjoliito lentämiseen, joten riskit onnettomuuteen ovat isommat. Näitä speed- varjoja ei ole vielä paljoakaan rantautunut moottorivarjoliito käyttöön Suomessa ja pientä se on vielä mailmallakin.
|
|
Tässä lennetään paramoottorilla ja pienellä speed- varjolla, hiukan kovemmassa tuulessa.
• Moottorivarjoliitimellä laskeutuminen on suhteellisen helppoa ja voit laskeutua yllättävänkin pieniin paikkoihin, eli sammutat moottorin tai laitat kaasun pois ja ohjaat loppuvaiheessa varjoliitimen vastatuuleen. Lopussa kannattaa “fleerata” vähän samalla lailla kuin nopeilla laskuvarjoillakin, jolloin lasku maahan lopussa vastaa normaalia rappuaskelta maahan.
• Mootorivarjoliitimellä saadaan, myös nopeuden hurmaa ja G-voimat jylläämään. Liitimet ovat yleinsä rakennettu noin 8-12 G-voiman kestoiseksi ja helpostikkin muutamilla “syöksyillä” ja “spiraaleilla” saadaan +4-6 G:eetä “mittariin”. Myös ACRO lentäminen tekee tuloaan moottorivarjoliitoon. Vapaassa varjoliidossahan tätä ACRO lentämistä on harrastettu jo pitkäänkin, mutta nyt ollaan pikkuhiljaa moottorivarjoliitämiseenkin tuomassa ACRO lentämistä mukaan ja moottorihan antaa paljon uusia mahdollisuuksia tähän lajiin.
|
|
Varjoliitimillä ja MOVA:lla saadaan myös tarvittaessa kunnon G-Voima annokset.
• Itse moottoreita, eli paramoottoreita on nykyään monelta valmistajalta, eli valinnan varaa löytyy. Moottorit ovat pääasiassa kaksitahtimoottoreita niiden hyvän teho/painosuhteen takia, joskin muutamia 4-tahti moottoreitakin on jo ilmestynyt markkinoille.
• Moottori käsittää itse moottorin, kehikon ja valjaat, joka näyttää itseasiassa hyvinkin kattokassisen viritelmältä. Kehikon tehtävänä on pitää varjoliitimen punokset poissa potkurissa, niin startissa kuin laskeutumisessakin. Tehoja mootoreissä on 15-30hv riippuen moottorista ja ne painavat ilman bensaa kaikkineen, noin 20-35kg riippuen mallista jne. Potkurin pituus vaihtelee 90cm aina 135cm ja moottorin työntövoimaan vaikuttaa tietysti moottorin teho ja potkurin pituus + monet pienemmät asiat. Näin ollen paramoottorin työntövoima vaihtelee noin 40-70kg vaiheilla. Mottori itsessään laitetaan käyntiin käsin vetämällä käynistysnarusta tai sitten on malleja jossa on sähköinen starttimoottori, jolloin pelkkä napin painaminen riittää.
• Lentäjän varustukseen kuuluu myös kypärä, joka moottori- varjoliidossa on yleinsä sellainen, että siinä on kuulosuojaimet johon on kytketty ilmailuradio hedsetillä. Moottori pitää yleinsä aikalailla samanlaista ääntä kuin mopossa tai kaksitahti- moottoripyörässä, joten keskustelu tarvittaessa ilmailuradiolla lennonjohdon tai muiden ilmailijoiden kanssa toimii ainoastaan jos on kuulosuojaimet. Ääni paramoottorissa on kuitenkin selkeesti pienempi mitä on ultrakevyissä koneissa tai puhumattakaan lentokoneissa esim. hyvin yleiseen cessna:aan verrattuna, eli ei mitenkään “paha” ja varsinkin uuden sukupolven kevyet alle 120cc paramoottorit ovat hyvin hiljaisia ja muutama hiljainen iso yli 200cc löytyy.
• Elektroniikkaa, eli avioniikkaa on moottorivarjoliidossa jotakin, esim variometri (korkeusmittari) ja GPS-navikointi on melkeen kaikissa moottorivarjoliitimissä Suomessa ja ilmailuradio hyvin useassa.
• Lentämistä moottorivarjoliitimellä voidaan pitää suhteellisen turvallisena, kuitenkin huomattavasti turvallisempana, kuin vapaata varjoliidintä lennettäessä. Kuitenkin varjoliitäminen ei ole turvallista , koska ongelma on pehmeän siiven, eli varjoliitimen pitäminen lentokuntoisena, varsinkin termiikkisenä ja turbulenttisenä säällä. Varjoliidin “ruttaa” etureunaa esimerkiksi turbulentissa ja näin ollen varjo voi joutua hallitsettomaan lentotilaan (esimerkiksi varjoliidin tulee maahan 12-20msek voimakkaasti pyörien toinen reuna rutussa), jos sitä ei osaa korjata aktiivisella ohjauksella uudelleen hallittuun lentotilaan. Tähän varjoliitiminen pitämiseen hallitussa lentotilassa opitaan ja pyritään koulutuksella, joten ilman koulutusta kokeiltuna varjoliidin on hengenvaarallinen ja surullisia esimerkkejä löytyy liian paljon. Varjoliitimessä ja mottorivarjoliitimessä on aina pelastautumis/ varavarjo, sen varalta että varjoliidin menettää hallitun lentokykynsä ja et saa sitä takaisin lentämään korjausliikkeilläkään.
• Miksi sitten moottorivarjoliitoa voidaan pitää turvallisempana, kuin vapaata varjoliitolentämistä, koska samat ongelmat ovat varjossa lennettäessä, oli siinä moottori tai ei?
Moottori- varjoliitimessä ei tarvitse mennä riskialttiinpaan hinaukseen, eli normaaleilla varusteilla moottorivarjoliito lähtö on turvallisempaa kuin hinaus, koska voit itse säädellä nousun voiman ja suunnan. Sitten moottorivarjoliitimellä ei ole pakko mennä termiikkiseen ja turbulenttiseen keliin (joka on juuri se riski, että siipi ruttaa), eli koska et tarvitse nousevia ilmavirtauksia pysyäksesi ilmassa lentämässä, ei sinun ole mitään syytä mennä riskialtiiseen säähän lentämään.
Näiden syiden takia moottorivarjoliito on tilastollisesti paljon turvallisempaa kuin tavallinen vapaa varjoliito, mutta kyllä moottorivarjoliidossakin onnettomuuksia sattuu jopa kuolemaan johtavia ja jopa Suomessa, eli ilmailussa on aina riskinsä ja se on aina hyvä tiedostaa vaikka moottorivarjoliitoa voidaan pitää suhteellisen turvallisena.
• Varjoliidon kelpoisuustodistuksen omaavia lentäjiä on suomessa noin 600 kappaletta, joista moottorivarjoliidon kelpuutuksen omaavia on noin 100 kappaletta, eli moottorivarjoliidin harrastajia on suhteellisen vähän. Tämä selittyy osaksi sillä, että mootorivarjoliidon kelpoisuustodistuksen hankinta on aika hankalaa ja aikaa vievää, eli huomattavasti helpommin ja nopeammin saat esim. ultrakevyen lupakirjan, joskin nyt 2009 tämä luultavasti hieman muuttuu, koska koulutusjärjestelmä MOVA:n osalta helpottuu selkeästi.
• Moottorivarjoliitoa pitää monet parhaana tapana lentää. Perusteluita tälle yleinsä on, että moottorivarjoliidossa on “vapaana kuin lintu” koska, et ole minkään kopin sisällä vaan olet ilmassa istumassa valjaissa. Koko mahtava näkymä on edessäsi ilman mitään esteitä, jalat riippuvat tyhjän päällä ja fiilis on mahtava. Moottorivarjoliidossa voit myös lähteä lentämään ilmailusääntöjen rajoissa melkeen mistä vaan, eli pieni pelto käy hyvin lentokentäksi moottorivarjoliitimelle, eli et tarvitse mitään “virallista” lentokenttää vaan voit esim lähteä lentoon kotisi / mökkisi lähipellolta tai esim kiertää Suomea ja käydä lentämässä useilla paikkakunnilla ja nähdä näin ollen Suomea “linnun silmin”. Aika moni ilmailija ei ole edes nähnyt kotiseutuaan taikka lapsuuden maisemiaan ilmasta käsin oikeen kunnolla, vaikka ovat lentäneet esim moottorikonetta tai purjekonetta koko elämänsä. Monesti, oman paikkakunnan ja lapsuuden maisemien näkeminen ilmasta sykähdyttää ja on todella arvokas kokemus.
• Moottorivarjoliito ei myöskään tarvitse muuta “henkilökuntaa”, että pääset lentämään joten monet MOVA-Pilotit ovat ilmassa lentämässä noin 30minuutissa siitä, kun kotona tehdään päätöksiä siitä, että “pitäisköhän lähteä lentämään tänäänkin” , eli monessa muussa lentolajissa tämä ei ole mahdollista. Lentämisen vapaus myös korostuu moottorivarjoliidossa, koska kun lennät vapaassa ilmatilassa, ei sinun tarvitse pitää lennonjohtoon yhteyttä ja kokoaikanen mittareiden kyttäily ja radioon ilmoituksien antaminen on poissa moottorivarjoliidossa, eli keskityt vain lentämiseen ja nautit siitä ilman “kahlitsevaa” ympärillä olevaa koppia.
• Myös koko kaluston mukana matkaaminen on erittäin helppoa, koska koko kalusto mahtuu tavallisen sedan mallisen auton takapenkille, eli harva se saa “lentokoneen” laitettua takapenkilleen. Joskin, jos ei halua purkaa ja koota mitään on peräkärry tai farmari mallinen auto omiaan tähän harrastukseen.
• Nyt kannattaa muistaa se, että tietysti kaikki lentäminen on todella hienoa , mutta monen mielestä joka on monia lentämisen tapoja kokeillut ja harrastanut/ työkseen lentänyt on sitä mieltä, että harrasteilmailusta, jossa lentäminen on pääasia on moottorivarjoliito lajina ykkönen. Mutta makuasioista on turha tietysti kiistellä ja eri ihmisethän tietysti pitävät monesti eriasioista. Jos kuitenkin olet kiinnostunut lentämisestä ja haluaisit päästä jotenkin lajiin mukaan, niin tästä ja että miten enemmän moottorivarjoliito FAQ:ssa jossa yhteystietoja ja vastauksia yleisinpiin kysymyksiin tästä lajista.
